HERMOSTO – REITTI VAPAUTEEN
Ylisukupolvinen emotionaalinen trauma koskettaa meitä kaikkia. Edellisten sukupolvien kärsimys ja selviytyminen ei ole voinut olla jättämättä jälkiä. Kaikki se, mikä on ollut liikaa, jäänyt käsittelemättä, on supistunut kehoon ja nämä tunnetaakat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Ne ovat luoneet hermostollisen hätätilan, selviytymismallit ja -mekanismit, jotka ohjaavat meitä – jopa tiedostamattamme.
Me olemme nyt niitä, joilla on mahdollisuus vapautua, muuntaa selviytymistila ja alkaa luoda uutta tarinaa tuleville sukupolville.
Hermosto – alitajunta – tiedostamaton mieli luovat todellisuuttamme, sitä mitä nyt on ja mitä tulee olemaan.
Hermosto ohjaa reaktio- ja käyttäytymismallejamme, se luo sisäisen tilamme ja kokemuksen itsestämme.
Hermoston ja aivojen välisestä viestinnästä jopa 90% kulkee kehosta aivoihin ja vain 10% aivoista kehoon. Tämän tiedon kautta ymmärrämme, miksi hermosto ohjaa toimintaamme niin ylivoimaisesti.
Ymmärrämme, miksi pelkkä päättäminen tai tahdonvoima ovat melko voimattomia kehosta tulevaa informaatiota vastaan. Ristiriitaista tässä on se, että olemme tottuneet elämään “päässä”, yritämme mielen tasolla ratkaista asioita ylianalysoimalla tai kontrolloimalla, toteuttaa tavoitteita tahdonvoimalla ja sinnikkyydellä, luoda omannäköistä elämää irti todellisesta ytimestämme – kehosta ja hermostosta.
Meidän tulee yhdistyä kehotuntemuksiin, lähteä laskemaan hermoston hätä- eli selviytymistilaa, vakauttaa hermosto läsnäolon, yhteyden ja turvan tilaan. Se on reitti levollisuuteen ja tasapainoon. Syvään rauhaan sekä luottamukseen itseä, toisia ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Elämänvoimaan, iloon ja nautintoon.
Meidän tulee luoda sisäistä turvaa, joka rakentuu itsemyötätunnosta, omista rajoista ja terveestä sisäisestä vanhemmuudesta. Se on vastavoimaa häpeälle, arvottomuudelle, riittämättömyydelle, epävarmuudelle ja hylätyksi tulemisen pelolle. Näin ollen kykenemme vastaamaan omiin tarpeisiin ilman syyllisyyttä, pitämään omat rajamme ja olemaan itsemme puolella. Uskallamme turvallisesti olla juuri sitä, mitä aidosti olemme, ilmaista tunteitamme ja elää elämää, joka tuntuu omalta.
Kun hermoston hätätila laskee, selviytymismekanismeista on mahdollisuus vapautua. Saamme tilaa triggerin ja reagoinnin väliin, jolloin ehdimme valita, miten toimimme. Näin alamme luoda uusia hermoreittejä meitä paremmin palveleville reagointi- ja käytösmalleille. Emmekä enää koe tarvetta suorittaa, miellyttää, mukautua, vältellä, kontrolloida, ylihuolehtia tai vaatia itseltämme täydellisyyttä. Vakaa hermosto ei enää tarpeettomasti käynnistä suojareaktioita (fight, flight, freeze, fawn) tai traumaperäisiä käytösmalleja.
Tätä kautta syntyy itseluottamus olla oma aito itsensä, ilman syyllisyyttä tai häpeää. Terve toimijuus ja kokemus omasta pystyvyydestä lähtevät taklamaan epävarmuuden, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita sekä epäonnistumisen pelkoa.
Sun kyky toimia, astua epämukavuusalueelle, luoda haluamaasi elämää on suoraan yhteydessä sun hermoston kannattelukykyyn ja sisäiseen turvaan. Ilman tätä sä olet jumissa, pienennät itseäsi ja tyydyt vähempään. Elät murto-osalla sun todellisesta potentiaalista.
Hermosto tuottaa elämänenergiamme. Siellä on sun kukoistuksen, turvan, voiman ja potentiaalin koti, sun alkulähde. Hermoston kautta olet yhteydessä itseesi, muihin ihmisiin, ympäröivään maailmaan, kaikkeuteen. Sun hermosto luo sun elämää, sun todellisuutta.
